+m:n näkemine herättää meikäläises aina samoi tuntei ku vaiks paluu kotii vuosien poissa olon jälkee tai vanhan ystävän tapaamine. Ihan kyyneleet meinaa tirahtaa simmuihi ja sydäntä lämmittää. On se aina niin liikuttavaa ku modet yrittää laittaa meitä flodeksijoita ruotuun, ja kuitenki sit huomaa, että flode on kovempaa ku mikään kanava mode.
Ei sillä, etteikö +m olis kova. Se nimittäi todellaki on tätä: kovaaki kovempi. Kovimmat +m modet on jopa kestäny joskus yön yli aamuu asti. On siinä trekil kärvistelemist ku täytyy silmä kovan seurata koko yö, et millon napsahtaa -m päälle. Kovaa on kyl tää flodeejan elämä, mut silti aina myös nii palkitsevaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti