Miks sä hei flodeet?

Hiljane yö kuva laudal, eikä tälle yöl tai seuraaval aamul oo suunniteltun meiä trekkienkää flodee. Mainio tilaisuus siis hiljentyy iteki miettimää monien anojenki meikäläiselt utelemaa suurta kysymyst: miks sä trekki flodeet?

Helppo vastaus tähä on se minkä yleensä kysyjille annanki: koska taskis käskee. Tää tosiaan pitää sikäli paikkansa, et ku kerran on trekki, ni on aina trekki, ja on loppuun asti toteltava taskiksen absoluuttisii flode käskyi. Mut kuten monet tietää, trekiks pyritään, ei jouduta. taskiksn käskyt ei siis voi olla perimmäine tai alku peräne selitys sil, miks oon valinnu flodeejan uran.

Me trekit ollaan kovii, todella kovii. Tästä seuraava mieli kuva on tietysti iha selkeä: elämässää epä onnistunu surkee nörtti, joka tahtoo olla kova edes jollakin surkeella anonyymi kanaval, ku ei oikees elämässä mihinkää kykene. Tietenki tällä kaverilla on myös jokin mielen terveys häiriö ja häntä on kiusattu koulus, eihän moista vajakkia muuten synny. Ohan se trekkis täysi sekopää.

No, oikeas ovat ne onnelliset, jotka tommose arvion on tehny. Mut valittevasti vaa osittai. Laudoil aikaansa viettävät on varmaa joskus törmänny termii "Greater Internet Dickwad Theory". Kysees on teoria, joka kiteytyy seuraavaa yhtälöön: Normal Person + Anonymity + Audience = Total Dickwad. Normaalistaki henkilöstä tulee siis anonyymeissä olosuhteissa yleisön edes täys kusipää. No, en tietenkää pyri selittämää flodeemisiani pelkästää tällä teorial, vaan psykologine soppa on itse kussakin tapaukses paljon suuremmast aines määräst koostuva.

Suurin syy mun flodeemiseen on totta kai aito ja vilpitön rakkaus flodeen. Se on tunne, jota en ikinä vaihtais pois, mistään hinnast. Oon pitkän linjan flodeeja, jo 90-luvul laitoin ensimmäiset flodet tulil, tietty aivan muilla tahoilla kuin kuvalaudal ja aivan muussa roolis kuin trekkinä. Rajojen kokeilu ja tieto verkkojen tekniikka on aina kiehtonu meikäläist, oon menestyksekkäästi toiminu sekä häirikkön että yllä pitäjän monenlaisis reaali aikasiin keskusteluihi liittyvis systeemeis. Normaali keskustelu ei mua silti koskaan oo kiehtonu sen enempää. Flode se on, mikä meit trekkei kiinnostaa.

Monel flodeejal joko ylemmyyden tunne tai muille vittuilu on se suuri porkkana, mikä saa flode hanat aukeemaan. Meikäläinen taas voi rehellisesti sanoo, ettei motiivi mulla oo millää muotoo kumpikaan noist. En väitä et anojen reaktio mun flodeen olis yhden tekevä. Mä en silti hae minkäänlaist reaktiota flodellani, vaan pikemminki seuraan mielen kiinnol, millasii reaktioita se millonki saa aikaan. Mitä ylemmyyden tunteesee tulee, sitä ei edes trekin kaltanen hullu lähtis hakemaan kanavalt, jolla on jo valmiiks varsin alhasen itse tunnon omaavaa porukkaa. Ainaki mun näkö vinkkelist moine olis aika käsittämätönt.

En mä kuitenkaan pää toimisesti mikään muiden reaktioiden tutkija oo, vaan rakkaus flodeen on tosiaan etusijal. Rivien ilmestyminen kanaval ja tieto siitä et valtava määrä data pakettei kulkee verkon yli suureen määrään koneit on jotain suorastaa hulppeeta. Bännit ja plus ämmät tuo tähän pieneen peliin oman mainion lisä mausteensa. Kokonaiskuva alkaa jo muodostuu: flode voi siis olla peli, jossa yleisö on oikeastaa aika yhden tekevä, mutta modei kuitenkin tarvitaa vääntelemää vipui, jotta homma säilyis kiinnostavana.

Toki myönnän, että otanhan mä flodellani myös kantaa kuvalaudan politiikkaan: modet alas ja perus anolle enemmän oikeuksia. Tässä suhteessa kuulun flode kulttuuri rintamaan, niinku täs blogis on jo käyny aikasemminki ilmi. Meillä trekeillä on flodessa korkeet laatu vaatimukset eikä me (yleensä) flodeta mitä paskaa tahansa. Esimerkiks galleriasta tai demistä poimitun paskan flodeemine on meille jotain melkosen käsittämätöntä. Paskaa meidänki flode toki silti perus anon mielestä on, mutta eikös flode ole periaatteessa paskaa aina?

Kuvalaudan löytymine oli meil trekeille ku aarteen löytäminen entis aikoje meri rosvoil: jotai käsittämättömän mahtavaa. Täydellinen paikka pelata flode peliä, eihän bänni ulottuisi meihin aivan helposti. Kyllä me trekit alun perin välillä oltiin anoille vähän vittumaisiaki, myönnän toki.
Vuodet on kuitenki poistanu meistä pahimmat särmät ja nykyää me otetaan perus anon mieli piteet edes jotenki huomioo, edelleen silti yllä pidolle kuittaillen. Se o jossain määrin pelin henki, ei sitä kokonaa voi välttää. Ei ylläpito meistä koskaa tuu pitämää, eikä välttämät kukaa muukaan. Mutta sehän ei oo tavotteenakaan.

Tästä saadaa kätevä aasin silta siihen, ettei me trekit haeta hyväksyntää. Me voidaan hymähtää tyytyväisinä, jos joku muuki nousee ylläpitoa vastaa, flodee meidän laineja (varsinaisesti feikkaamatta meit idioottimaisesti) tai vaikka sanoo pitävänsä täst blogist, mut ei nää jutut oo meidän tavotteita. Sitä on obsessio tyttöään tai muuta seuraa haikailevan anon tai muun kuvalaudan käyttäjän usein vaikee ymmärtää, mut meidän trekkien fokuksena ei elämässä oo millään taval ihmiset. "Ihminen on lauma eläin" on hokema, jota kuulee usein, ja joka varmaan pitkälti on tottaki, mutta jota ei kuitenkaa voi yleistää.

Näin ollen nimi merkin trek8 takaaki löytyy kaveri, jota ei sosiaaliset kontaktit kiinnosta mut joka ei varsinaisesti elä minkäänlaisten ongelmien (muuta kuin diagnosoimattoma seko päisyyden) kanssa. trekkiä ei ole diagnosoitu autistiseks eikä mistään muustakaa persoonallisuus häiriöstä kärsiväks, hän ei kärsiny laaja mittaisesta koulu kiusaamisesta, hän ei o taloudellisissa vaikeuksis eikä hän käytä lainkaa alkoholii tai päihteit (ellei colan juontii ja auton renkaide polttamist lasketa).

trekkis on siis yksinkertasesti henkilö, joka nauttii flodesta ja on valinnut sen ainaki tällä hetkellä elämänsä pää asialliseks tavoitteeks. Totta kai valta väestö on sitä mieltä, että tällases henkilös jokin on menny pahasti vikaa, eikä meikäläinenkää itteää normaalina pidä. Se, ettei käy psykiatril tai virallisesti kärsi mistään psyykkisest häiriöst ei tarkota, etteikö vois olla normaalista täysin poikkeava vajakki. Henkilön suorittamiin toimintoihin ku vaikuttaa psyykkisen terveyden lisäks myös se, mitä pitää tärkeenä ja millasta elämän katsomust edustaa.

Miettikääpä hetki jotain tieto kone peliä jatkuvasti näpyttävää nörttiä ja verratkaa tätä sit omaa flode peliään päivät pitkät takovaan trekkiin. Ite en totta puhuen nää tässä kauhean suurta eroa. Kumpiki on koukus omaan ratki riemukkaasee peliinsä.

"Olen nähnyt useita tällaisia tapauksia ja tiedän kyllä sinustakin kaiken" -ano tekee pian vasta iskun tätä kirjotusta vastaa, tunnen sen luissani. Siksi jätänki nyt tän aiheen pohtimiset tällä kertaa tähän ja toivotan kaikil anoil mukavaa ja mahdollisimman vähän masennusta sisältävää syksyy. Koettakaa sietää flodee ja jopa nauttia siitä, ku meikäläine jatkaa matkaansa täs hilpeäs ja floden täyteises pelissä, jota jotkut myös elämäks nimittää.